keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Oma sali

On se oma sali vaan hieno asia. Itse olen ainakin sellainen että rutiinien asettuessa en niistä hevillä laske irti. Rutiinit on kivoja. Ne tuo arkeen tietyn rytmin ja vo aina luottaa että tietyt asiat tapahtuu tiettyyn aikaan.Olin lomalla ja kävin eri kaupungissa salilla. Pt:kin oli innoissaan ja sanoi että kannattaa välillä käydäkin muilla saleilla. Juu ei. Laitteet hukassa ja vääränlaisia ja liikaa ihmisiä ja tuntui että kaikki tuijottaa ja... jep. Salin pitäjä oli kunnon kaappi. Sellainen 3 kertaa (vähintään) mun levynen mies. Sen olkapäät oli varmaan mun pään kokoset. Oikein lepposa tyyppi ja tuli hänen ansiostaan sellainen tervetullut fiilis. Mutta jossain vaiheessa tilassa, missä treenasin, alkoi joku kuntopiiri. Öh, ei kiitos. Jälkeenpäin ajateltuna sinne olis otisaalta voinu mennä myös mukaan, mutta olin ajatuksissa menossa tekemään omaa treeniä nin ei sitä osannut enää sitten vaihtaa siihen toiseen (rutiinit, you know). No sinne tilaan jäi sitten kaikki kahvakuulat jumppa-pirkkojen käyttöön ja olni vähän että mitäs nyt. No sovelsin minkä kerkesin ja sitten se tapahtui. Mun viereen tuli treenaamaan pariskunta ja mulle tuli tunne että mua katottiin ja mulle naurettiin. Siihen jäi mun treenit ja lähin pukkariin. Minä en sellasta menoa kattele ja jos se fiilis tulee niin sitä alkaa miettiä vaan kokoajan sitä että miltä se oma treeni näyttää ja ompas mulla nyt pienet painot ja mitä minä tässä puhisen kun nuo tekee paremmin. Onneksi olin siinä vaiheessa jo tehnyt oman treenin suunnilleen loppuun. Itseasiassa, nyt kun muistelen niin mullahan jäi yks sarja kesken, kun mun paino vietiin kesken kaiken. Olin tekemässä kyykkyä + pystysoutua levypainolla (koska ne pirun kahvakuulat oli siellä kuntopiirissä jumissa) niin se levypaino vaan vietiin siitä mun nenän edestä kun tein sjmv tangolla (tein siis näitä 2 liikettä vuorosarjoina). No en sitten kehdannut tietenkään sanoa mitään koska oli jo valmiiksi tunne, että tuijotetaan niin jätin tosiaan tekemiset siihen ja lähdin pukkaria kohti. Joo, ehkä vähän tyhmää mutta näin kävi. Kyllä sitä arvostaa omaa saliaan taas maasta taivaaseen kun pääsee huomenna sinne treenaamaan. “Ttutut” treenikaverit, tutut painot, tutut seinät jne. Ei sillä että en olisi arvostanut tähän asti, mutta kyllä taas on makia mennä treenaaman.
Huomenna olisi punnitus ja mittailut joten saa nähdä kuin käy. On tullut syötyä lomalla väähn miten sattuu, ruokamärät olen onnistunut pitämään ihan ok:sti kurissa, mutta ei ne ruat ole olleet sitä mitä olisi pitänyt. Olen kuitenkin yrittänyt syödä proteiinia tarpeeksi ja vitamiinitkin olen muistanut ottaa. Olen myös syönyt nyt muutaman päivän ajan niitä vihreä tee -kapseleita ja mitään isoa vaikututsta en ole huomannut. Siis että tulisi juostua vessassa tmv. Aloitin tosin 1tabl 2x vuorokaudessa annoksella tämän reissun takia, koska vessarumba junassa ei oo kiva asia. Aloitan varmaan huomenna sitten 2tabl. 2x vuorokaudessa (purkin ohjeen maksimi). Huomenna on sitten paluu oikeisiin rutiineihin ja liikuntaan. Tervetuloa arki, tykkään susta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti