Kaurapuuroa raejuustolla

Kaurapuuro raejuustolla on ollut pitkän aikaa se thö juttu fittaajien (onkohan tuo ees sana…. no just keksin, on se) keskuudessa. Ite olen pitänyt sitä lähinnä mansikkahillo-lenkkimakkara –yhdistelmänä. Jotenkin kuvottanut ajatus alusta lähtien. Kuinkas ollakaan…. koitin tuossa maanantai-aamuna comboa (kaurapuuro-raejuusto) ja se on HYVÄÄ. Siihen vielä banaani-viipaleita päälle ja sokeritonta mehukeittoa. Nam! Olin ihan pöyristynyt tästä. Eikö mun tarvikkaan enää syödä rahkaa joka aamu? JEE! Puuro ei tarvinu sekaansa edes kun vähän suolaa, normaalit kanelit ja makeutusaineet sai jäädä.  

Juhannuksena tuli tehtyä sitten terveelliselle kaurapuurolle vastapainoksi Brita-kakkua. Tein sitä ekaa kertaa ikinä, täytteeksi laitoin raparperi-mansikka –kiisseliä. Se oli hyvää. Varmaan ainut kakku mitä olen mielelläni syönyt myös valmistuksen jälkeen. En ole oikein kakku-ihminen, mutta Brita-kakku on näköjään sellanen mikä maistuu. Ja no juustokakut nyt tietysti maistuu, mutta sellainen normaali täytekakku. Noup… niitä on mukava tehdä mutta syödä en tykkää. Brita-kakku minkä tein, oli muunnettu tavallisesta gluteenittomaksi ja laktoosittomaksi.

Mulla ei ole ollut kuntoilussa koskaan sellaisia julistettuja tavoitteita, mutta nyt hiipi mieleen, että jos loman aikana saisi painoa pois jonkun verran, että takaisin töihin tullessa sen huomaisi. Mietin että olisiko 1kg/vko liikaa?  Laittasko oikein kuvaa tänne blogiin lähtötilanteesta ja lopputuloksesta? Eihän täällä tilastojen mukaan käy edes lukijoita juurikaan, joten se olisi ihan ”turvallista” siinä mielessä. No, mulla on muutama hetki vielä aikaa miettiä tätä ennen lomaa…

Sunnuntai –lepopäivä

Se kyllä toteutui. En tehny mitään. En yhtään mitään. Puhti oli ihan pois ja vaan makasin sohvalla ja katsoin kun jenkkiakat tappelee siitä ku yks sano sitä ja toinen tätä. 

Sitten sieltä tuli myös se Fitnespäiväkirjat. Se missä 4 suomalaista naista kertoo elämästään. Naiset syö puhtaasti ja käy salilla. Treenaa oikeasti kovaa ja nauttii siitä että on hyvä olla. Tyttäreni (5v) katsoi mun kainalossa ohjelmaa ja alkoi verrata minua yhteen naisista (oliskohan ollu Eevi tai Nanna). Lopputulema taisi olla että olen muuten hänen näköisensä, mutta pulla on ”noita pilkkuja” (mulla on ruusufinni ja naama on sen näkönen). En oikein osannut ajatella, että mitä pitäisi ajatella. Että jee, näytän noinkin hyvässä kunnossa olevasta tyttäreni mielestä, vai että pitäskö alkaa oikomaan että ”Äitihän on paljon, PALJON läskimpi kun tuo”. No jälkimmäiseen en ainakaan sortunut, koska se ei olis ollu kenenkään etu. Taisin olla vaan hiljaa ja kertoa mun ihon kunnosta, miksi se on sellanen. En edes kommentoinut siihen mitään, että ”joo äitillä on ihan kauhea iho ja voi kun se olis tuollanen”. Taisi se 5v kysyäkkin että ”haluaisitko että sullakin olis noin sileä iho”. Taisin jättää siihenkin kommentoimatta. Ehkä parempi niin. Turha kiinnittää huomiota asioihin, mille ei voi minkään. Siis tuolle ruusufinnille. Läskeille voi, mutta niihin ei kannata sitten taas kiinnittää mielestäni liikaa huomiota kun on kyse kasvavasta tytöstä. Terveellisistä valinnoista voi puhua ym mutta en ala itseäni läskiksi heidän edessä haukkumaan vaikka oman pään sisällä ajatukset onkin sellaiset.