Se kyllä toteutui. En tehny mitään. En yhtään mitään. Puhti
oli ihan pois ja vaan makasin sohvalla ja katsoin kun jenkkiakat tappelee siitä
ku yks sano sitä ja toinen tätä.
Sitten sieltä tuli myös se Fitnespäiväkirjat.
Se missä 4 suomalaista naista kertoo elämästään. Naiset syö puhtaasti ja käy
salilla. Treenaa oikeasti kovaa ja nauttii siitä että on hyvä olla. Tyttäreni
(5v) katsoi mun kainalossa ohjelmaa ja alkoi verrata minua yhteen naisista
(oliskohan ollu Eevi tai Nanna). Lopputulema taisi olla että olen muuten hänen
näköisensä, mutta pulla on ”noita pilkkuja” (mulla on ruusufinni ja naama on
sen näkönen). En oikein osannut ajatella, että mitä pitäisi ajatella. Että jee,
näytän noinkin hyvässä kunnossa olevasta tyttäreni mielestä, vai että pitäskö
alkaa oikomaan että ”Äitihän on paljon, PALJON läskimpi kun tuo”. No
jälkimmäiseen en ainakaan sortunut, koska se ei olis ollu kenenkään etu. Taisin
olla vaan hiljaa ja kertoa mun ihon kunnosta, miksi se on sellanen. En edes
kommentoinut siihen mitään, että ”joo äitillä on ihan kauhea iho ja voi kun se
olis tuollanen”. Taisi se 5v kysyäkkin että ”haluaisitko että sullakin olis
noin sileä iho”. Taisin jättää siihenkin kommentoimatta. Ehkä parempi niin.
Turha kiinnittää huomiota asioihin, mille ei voi minkään. Siis tuolle
ruusufinnille. Läskeille voi, mutta niihin ei kannata sitten taas kiinnittää
mielestäni liikaa huomiota kun on kyse kasvavasta tytöstä. Terveellisistä
valinnoista voi puhua ym mutta en ala itseäni läskiksi heidän edessä haukkumaan
vaikka oman pään sisällä ajatukset onkin sellaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti